Arki alkoi kello kaulassa

Päivän raskain hetki. Jokainen arkiaamu.

”Ihmiset voidaan vuorokausirytmin mukaan jakaa aamuvirkkuihin ja iltavirkkuihin sekä niihin, jotka ovat siltä väliltä. Tätä kutsutaan henkilön luontaiseksi vuorokausirytmiksi eli kronotyypiksi. Luontaisen vuorokausirytmin perustan määräävät geenit, mutta lopputulokseen vaikuttavat myös muut tekijät – suhde on ns. fifty/fifty, eli geenien osuus on puolet ja loppu johtuu muista tekijöistä. Varsinaisia kronotyyppigeenejä ei kuitenkaan ole vielä pystytty tunnistamaan. Aamuvirkkujen ja yökyöpeleiden olemassaolo on ollut yleisessä tiedossa vaikka kuinka kauan, mutta vasta geenianalyysit ovat paljastaneet, että kyseessä on aidosti biologinen ominaisuus eikä vain esimerkiksi huonotapaisuus tai laiskuus, joista erityisesti iltavirkkuja on syytetty.

Aamuvirkku herää aikaisin, viimeistään kuudelta aamulla ja on heti herättyään täydessä iskussa. Illalla sen sijaan hän väsähtää viimeistään kymmeneltä. Iltavirkku taas ei tahdo päästä sängystä ylös millään ennen yhdeksää aamulla, mutta illalla virtaa riittää kahteen, kolmeen. On tärkeää ymmärtää, että tämä johtuu sisäisen kellon toiminnasta: aamuvirkun kello säätää elintoiminnot (esim. kehonlämmön, vireyden ja aineenvaihdunnan) niin, että aamulla kehonlämpö lähtee nousuun aikaisin, vireystila on korkea juuri aamulla, heti herätessä on nälkä ja aamiainen maistuu. Iltavirkun kello käy toista aikaa: korkea vireystila estää nukahtamisen aikaisin illalla, aamulla taas väsyttää, ja jos pakosta joutuu nousemaan aikaisin, aamiainen ei maistu, sillä aineenvaihdunta vielä ”uinailee”.

https://unijatiede.net/category/biologiset-rytmit/

Kaikki ihmiset eivät ole luonnostaan aamuihmisiä. Ihmisten erilaisista biologisista päivärytmeistä on olemassa paljon tutkimustietoa. Ylhäällä oleva lainaus on vain yksi niistä. Ihmiset myös työskentelevät eri aikoihin vuorokaudesta. Yökyöpeleitä tarvitaan sairaanhoitajina, lääkäreinä, yövartijoina, poliiseina, teatterityössä ja monissa muissa ammateissa.

Kouluissa ei iltavirkuille ole sijaa. Vaikka vanhemmat olisivat yötöissä, pitää lasten siitä huolimatta olla koulussa aamutuimaan. Baletin ammattilaisena kotiuduin töistä iltaisin yhdentoista maissa. Lapset piti silti saada kouluun kahdeksaksi. Kunnon yöunta ei saanut kumpikaan. Ei lapset eikä äiti.

Isoissa kouluissa on useita rinnakkaisluokkia. Nuorempi tyttäreni on luokalla 7 D. Seiskaluokkia on kaikkiaan viisi: A, B, C, D, E.  Onko jokaisen viidestä luokasta operoitava samaan kellonaikaan? Olen miettinyt useasti, että miksei edes yksi koulun luokista voisi aloittaa koulutyönsä myöhemmin? Jo parin tunnin lisäuni tekisi hyvää koko perheelle.

Tanssijan ammatti on sopinut minulle hyvin, sillä kuulun iltavirkkujen ”lajiin”. Eräs kollegani baletissa sanoi, että hän kokee esitykset raskaina, sillä häntä alkaa nukuttamaan yleensä yhdeksän maissa. Minä sen sijaan olen virkeimmilläni iltakahdeksasta aamukahteen. Tämäkin kertoo osaltaan siitä, että vireystilat eivät ole kiinni totutelluista rytmeistä, vaan ne ovat sisäsyntyisiä.

Lapsenikaan eivät erityisesti nauti aikaisista aamuista. Lomalla unirytmi kallistuu iltapainotteiseksi koko perheellä. Koulun alku tuottaa kaikille stressiä, kun yritämme mennä aikaisin nukkumaan eikä unta tule.

Aamuvirkut hallitsevat yhteiskuntaamme. Tämä maatalouskulttuurin jäänne istuu syvässä. ”Aamun virkku, illan torkku, se tapa talon pitää.” Näin ajatellaan edelleen. Kuitenkin keksijät, kirjailijat ja monet muut suuria asioita aikaansaaneet ihmiset ovat aina tehneet töitä öisin. Eikö heille ole sijaa? Voisimmeko joskus paheksua illan torkkua sen vuoksi että hän tuhlaa luovaa aikaa menemällä aikaisin nukkumaan? Sellaisesta ei puhuta koskaan. Aamu-uniselle voidaan sen sijaan mennä syyttelevästi sanomaan: ”Vieläkö täällä nukutaan!”

Kuten huomaatte, tämä blogitekstini on taistelua iltavirkkujen puolesta. Tänään on lauantai, joten mahdollisuus luovaan työhön on mitä parhain. Myös erinomainen hetki blogin kirjoittamiseen.  Viime yönä sain unen päästä kiinni neljän aikaan aamulla. Tänään aloin puuhailla tämän tekstin parissa kolmen aikaan iltapäivällä. Hyvin levänneenä ja energisenä. Kello on lähentelee nyt iltayhdeksää. Juttuni alkaa olemaan valmis. Pian voin rentoutua hyvillä mielin työni tehneenä – sillä ilta on vielä nuori.

Iltaisin on hyvä opiskella ja tehdä luovaa työtä.

Riina Laurila,

17.8.2019

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: