Lisäpohdintaa soveltuvuuskokeista ja työssä jaksamisesta

Koska edellinen postaukseni oli niin kriittinen, haluan kirjoittaa siihen jatkoa. En siis tarkoita sitä, etteikö asioita pitäisi joskus kritisoida. Tässä tapauksessa löysin kuitenkin aiheesta myös positiivisemman puolen. Lisäksi teema herätti ajatuksia myös tanssijan ammatista.

Kirjoitin edellisessä blogissani kokemuksistani papin työn soveltuvuuskokeessa. Pakolliset soveltuvuuskokeet ovat minusta ikävä velvollisuus. Mietin, onko soveltuvuuskokeen tarkoitus olla jonkinlainen ”ranking-lista”, jonka avulla työntekijöitä erotellaan heidän henkilökohtaisten luonteen ominaisuuksiensa perusteella. Ja vaikka edelleen olisinkin osittain tätä mieltä, löysin soveltuvuuskokeesta ja sen reflektoinnista myös hyviä asioita.

Soveltuvuuskokeen reflektiopäivä pidettiin Helsingissä kirkkohallituksessa 23.10.2019. Tapahtuma kesti aamuyhdeksästä neljään. Työskentely oli erittäin intensiivistä. Tapahtuma alkoi siten, että kaikki saivat käydä kirjoittamassa taululle mitä tunteita koe heissä herätti. Toin tietenkin rohkeasti esiin oman skeptisen asenteeni ja kiukun pakollista soveltuvuuskoetta kohtaan. Minusta oli positiivista, että näistä tunteista puhuttiin avoimesti. Päivän mittaan asenteeni pehmeni, sillä soveltuvuuskokeen reflektointi osoittautui hyödylliseksi opintomatkaksi oman mielen sopukoihin.

Papin työ vaatii ihmiseltä tietynlaisia ominaisuuksia. Pitää olla ihmisläheinen. Pitää kyetä johtamaan ryhmiä mutta myös toimimaan itsenäisesti. Pitää selviytyä tilanteista, joissa käsitellään raskaita teemoja kuten kuolemaa, sairautta, avioeroja ja taloudellisia kriisejä. Samana päivänä voi kohdata sekä onnellisia ihmisiä täynnä uuden elämän ja rakkauden riemua, että syvän surun ja tuskan kanssa kamppailevia lähimmäisiä. Tunnetilat vaihtuvat nopeasti. Tämä vaatii kompetenssia. Ehkäpä siksi on hyödyllistä, että jokainen alalle haluava myös tutkii itseään ja omaa sisintään ennen kuin hakeutuu hengellisen työn virkaan. Soveltuvuuskoe tarjoaa tähän yhden työkalun.

Viihdyn hyvin ”pappisporukoissa”. Koen siis olevani oikeassa paikassa. Tietynlainen avoimuus ja syvällisyys lupsakalla huumorilla höystettynä on monen teologin ominaisuus. Teologien kanssa on helppo keskustella. Tämä antaa uskoa siihen, että tulevaisuudessa avoimuus on mahdollista myös työpaikalla.

Taidemaailmassa asiat ovat toisin. Kansallisbaletissa en juuri koskaan uskaltanut puhua tunteistani ja peloistani. Ystäville toki, mutta en missään tapauksessa työnantajalle. Balettimaailmassa kilpailu on kovaa. Kriisit on painettava villaisella, sillä taidelaitoksen rytmi ei salli ”heikkoja lenkkejä”. Uusia koreografioita on opittava tiuhaan tahtiin ja tuhatpäisen yleisön eteen on kyettävä nousemaan päivästä toiseen. Jos ahdistaa, niin sairasloma saattaa olla ainoa keino selvitä tilanteesta. Poissaolot taas johtavat siihen, että putoaa kärryiltä. Jo muutaman harjoituksen missaaminen johtaa yleensä siihen, että produktioon vaihdetaan toinen tanssija sinun tilallesi.

Tanssijoille ei järjestetä soveltuvuuskokeita, jotka mittaisivat henkistä kanttia. Fyysisten ominaisuuksien ja taitojen testaaminen riittää. Moni haaveilee tanssijan urasta, mutta vain harva saa siitä vakituisen ammatin. Kun unelma ammatista toteutuu, ei kestävyyttä kukaan mieti. Jokainen taiteilija seuraa unelmaansa täysin sydämin. Kesti kantti tai ei!

Kutsumusammateissa ei yleensä mietitä jaksamista. Töitä tehdään äärirajoille asti. Intohimo työn tekemiseen ja työn imu antaa energiaa ja kompetenssia. Papit ja tanssijat tekevät työtään sydämellä – eivät vain jaloilla tai päällä. Tahto työn tekemiseen on ammattiin soveltuvuuden keskeisin tekijä. ”Vouloir c´est pouvoir”, Jos haluaa, niin pystyy.

Tahto vie ihmisen läpi harmaan kiven. Niin sanotaan. Mutta monenko kiven läpi voi mennä ilman vaurioita? Ja kun kivet on kahlattu, olemmeko heikompia vai vahvempia?

Ammattiin soveltuvuus on itsensä tuntemista. Sitä voi oppia. Välillä kantapään kautta, mutta onneksi myös ajattelemalla etukäteen. Itse olen kokeillut ainakin ensimmäistä. Soveltuvuuskokeen avulla voinen kokeilla myös toista tapaa. Siitä yksi plussapiste aiemmin kritisoimalleni soveltuvuuskokeelle.

Riina Laurila,

17.11.2019

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: