Käsityöt ja hyvinvointi, osa 1.

Mitä tarkoittaa ”terapeuttinen” ja miksi käsitöiden tekeminen koetaan terapeuttisena?

Korona-aika on innostanut ihmisiä tekemään käsitöitä. Sosiaalinen media on pullollaan erilaisia käsityöohjeita ja ihmiset esittelevät sivuillaan mitä hienompia tuotoksia, jotka ovat syntyneet siitä tilasta ja ajasta, jonka koronaolot ovat tarjonneet. Saatuani valmiiksi maisterin tutkielmani hengellisestä tanssista, olen itsekin innostunut kutomaan sukkaa aina kun aika meinaa käydä pitkäksi. Olen huomannut, että käsityö sekä tarjoaa mielekästä tekemistä että rauhoittaa mieltä. Maisterin tutkielmani yhteydessä olen analysoinut erilaisia taideterapiamenetelmiä, kuten tanssi- ja musiikkiterapiaa, ja tullut tietoiseksi siitä, että kehollisen toiminnan ja luovuuden yhdistäminen parantaa tutkitusti ihmisten hyvinvointia. Sukkaa kutoessani sain idean, että voisin käsitellä blogissani hieman syvällisemmin käsitöiden tekemisen hyvinvointivaikutuksia. Siitä inspiroituneena aloitin tämän kolmeosaisen blogin. Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen sitä, mitä terapialla yleisesti tarkoitetaan ja miten käsityötä voidaan käyttää terapiassa.

Blogini lähteenä on käsityötieteen professori Sinikka Pölläsen artikkeli: Käsityö terapiana ja terapeuttisena toimintana http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/monitiet/pdf/pollanen.pdf

Käsitteet terapia ja terapeuttisuus

Sana terapia (kreikasi therapeia) tarkoittaa hoitamista. Perinteisesti ymmärrettynä terapia merkitsee ammatillista ja tietoista toimintaa, jossa terapeutti pyrkii hoitamaan asiakkaan ongelmaa tai häiriötä. Psykoterapialla tarkoitetaan mielen hoitoa. Psykoterapialla pyritään siihen, että ihmisten psykologisten kykyjen normaalia toteutumista estävät tekijät poistuisivat tai lievittyisivät. Psykoterapia edellyttää yksilön kykyä tavoittaa ja käsitellä henkilökohtaisia muistikuvia, kokemuksia, tunteita ja mielikuvia. Psykoterapian avulla pyritään antamaan eri asioille merkityksiä ja käsittelemään niitä.

Tiivistetysti käsitteellä ”terapia” tarkoitetaan hoitamista ja ongelmien lievittämistä tai parantamista.  Terapeuttisuus sen sijaan voidaan liittää laajemmin kaikkeen kasvua, terveyttä ja hyvinvointia lisäävään hoidolliseen, opetukselliseen ja kasvatukselliseen toimintaan, joiden avulla pyritään toisen ihmisen ymmärtävään auttamiseen. (Pöllänen 2008, 92).

Psykoterapeuttisen toiminnan tavoitteena on pyrkiä lisäämään ihmisen elämään tyytyväisyyttä ja merkityksellisyyden tunnetta. Keskeisiksi nousevat tuolloin yksilön tunteisiin, itsetuntoon, ajatteluun mielikuviin ihmissuhteisiin tai hengellisyyteen liittyvät asiat. (Pollänen 2008, 97).

Sinikka Pölläsen mukaan käsityötä on käytetty toiminnan muotona eri tavoin psykoterapia-asiakkaiden kuntoutuksen tukena, vammaisten toimintaterapiana tai itsehoidollisena harrastuksena yksin tai erilaisissa ryhmissä. Käsityötä on hyödynnetty lähinnä terapeuttisena välineenä, mutta sitä ei ole välttämättä määritelty terapiaksi. Käsityö voi kuitenkin olla toiminnallisena työtapana terapiaa silloin, kun siinä on kyse systemaattisesta ja tietoisesta interventioiden sarjasta, jonka tavoitteena on terapian kohteena olevan henkilön toimintoihin, ajattelumalleihin, tunteisiin ja elämään liittyvä terapeuttinen muutos (Pöllänen 2008, 91).

Hoitamista vai virkistystoimintaa?

Terapia liitetään siis käsitteenä hoitamiseen. Mutta käsityö voidaan liittää myös virkistystoimintaan. Virkistystoiminnan alueelle voidaan katsoa kuuluvan sellaiset toiminnot, joissa pääpaino on elämänlaadun ja hyvinvoinnin lisäämisessä, viihtymisen ja nautinnon, ajanvietteen tai kulttuurin ja sosiaalisiin aktiviteetteihin osallistumisen avulla. Tällöin voi olla kyse muun muassa yksin tai ryhmässä tapahtuvassa harrastamisesta tai yhteisöllisestä osallistumisesta ja elämyksellisyydestä. Varsinaisessa terapiatoiminnassa asiakkaan terveydelliset tarpeet määrittävät toiminnan laadun. (Pöllänen 2008, 94)

Terapian ja virkistystoiminnan erona voidaan nähdä se, että terapiassa pyritään parantamaan jotain ongelmaa, joka on syntynyt. Virkistystoiminta sen sijaan toimii tavallaan ennaltaehkäisevästi. Ihminen ei tarvitse terapiaa, jos hän voi hyvin.

Käsite terapia on kuitenkin muuttunut kansan suussa sellaiseksi, että se nähdään jokaisen ihmisen elämään kuuluvana asiana. ”Onpa ihanan terapeuttista!” -on arkipäiväinen lausahdus, jonka voi kuulla kenen hyvänsä suusta. Tämän ajattelun mukaan lähes jokaisella on jotain ongelmia, joita tulisi hoitaa.

Itse koen juuri sukan kutomisen tällaisena ”terapeuttisena” juttuna. Siinä ajatukset saavat virrata vapaasti ja samalla saa käsillään aikaan jotain konkreettista. Rauhoittumisen kautta voi ratkoa mielensisäisiä probleemia, jolloin käsityön tekeminen on terapeuttista. Käsityön tekeminen on kuitenkin myös virkistystoimintaa. Aika kuluu mukavammin, kun on jotain mielekästä puuhaa.

Seuraavassa osassa käsittelen käsitöiden tekemiseen liitettävää kehollisuuden elementtiä. Kehollisuus on teema, joka on tullut minulle tutuksi myös hengellistä tanssia käsittelevän tutkimukseni kautta. Kehollisuus on ajankohtainen teema, johon on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota ihmisen hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävässä tutkimuksessa. Tästä aiheesta lisää seuraavassa blogissani 17.5.2021.

Riina Laurila,

17.4.2021

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: