Käsityöt ja hyvinvointi, osa 2.

Kehollisuus, tunteet ja käsitöiden symbolinen kuvakieli

Korona-aika on innostanut ihmisiä tekemään käsitöitä. Sosiaalinen media on pullollaan erilaisia käsityöohjeita ja ihmiset esittelevät sivuillaan mitä hienompia tuotoksia, jotka ovat syntyneet siitä tilasta ja ajasta, jonka koronaolot ovat tarjonneet. Saatuani valmiiksi maisterin tutkielmani hengellisestä tanssista, olen itsekin innostunut kutomaan sukkaa aina kun aika meinaa käydä pitkäksi. Olen huomannut, että käsityö sekä tarjoaa mielekästä tekemistä että rauhoittaa mieltä. Tutkielmani yhteydessä olen analysoinut erilaisia taideterapiamenetelmiä, kuten tanssi- ja musiikkiterapiaa, ja tullut tietoiseksi siitä, että kehollisen toiminnan ja luovuuden yhdistäminen parantaa tutkitusti ihmisten hyvinvointia. Sukkaa kutoessani sain idean, että voisin käsitellä blogissani hieman syvällisemmin käsitöiden tekemisen hyvinvointivaikutuksia.

Siitä inspiroituneena syntyi tämä kolmeosainen blogi, jonka toisessa osassa käsittelen kehollisuutta ja miten kehollisuus on sidoksissa ihmisen hyvinvointiin.

Blogin lähteenä on käsityötieteen professori Sinikka Pölläsen artikkeli: Käsityö terapiana ja terapeuttisena toimintana

Sinikka Pölläsen mukaan psyyken hoidossa kehollisuus on jäänyt vähäiselle huomiolle, vaikka puhutaankin toiminnan tuomasta psyykkisestä terapeuttisuudesta tai kehon somatogeneettisestä palautejärjestelmästä. Kehollisuus voi merkitä purkautumiskanavaa, ahdistuksen työntämistä pois ajatuksista ja kanavoimista keholliseen toimintaan.

Käsityön ja siihen liittyvien mielikuvien avulla voidaan muuntaa kipu- ja jännitystiloja symboliselle kuvakielelle. Tekeminen ja onnistuminen voi luoda egoa tukevia positiivisia mielikuvia itsestä ja asioiden kontrolloitavuudesta. se voi merkitä hallinnan tunnetta, kun materiaali, välineet, tekniikka ja omat kädet tottelevat. Ihmisen itsenäinen ja omatoimisen toimijan identiteetti vahvistuu, kun hän kokee tyytyväisyyttä tekemisestään ja onnistumisestaan. Hetkellinen kiinnittyminen myös rauhoittaa ja auttaa jäsentämään hajanaista olotilaa (Pöllänen 2008, 97)

Käsityöt voidaan siis nähdä kehollisena tapahtumana, jossa tekemisen kautta ihminen kokee onnistumisen kokemuksia ja pystyy myös hahmottamaan tunteitaan. Käsityön tekemisellä voidaan mielestäni ajaa samoja tavoitteita hyvinvoinnin edistämiseksi kuin tanssiterapialla, joka myös tähtää kehon kautta tapahtuvaan henkiseen voimaantumiseen.

Helen Payne on tutkinut tanssiliiketerapiaa. Hän toteaa kirjassaan: Dance Movement Therapy, että tanssiliiketerapiassa ilmaisevaa liikettä ja tanssia käytetään välineenä, jonka avulla yksilö voi synnyttää jotain ja liittyä johonkin. Tanssiliiketerapialla pyritään ihmisen sisäiseen integraatioon ja kasvuun. Tanssiliiketerapia on perustettu sille pohjalle, että liikkeen ja tunteen välillä on yhteys. (Payne 1992, 23)

Onnistuin näköjään vetämään yhtäläisyysviivat kahden rakastamani aiheen välille – käsitöiden tekemisen ja tanssin. Tämänkertaisesta blogistani tuli lyhyt tiedepläjäys, mutta blogin viimeisessä osassa lupaan ottaa rennomman ja ihmisläheisemmän asenteen. Ensi kerralla kirjoitan käsitöiden tekemisen sosiaalisesta ulottuvuudesta, ja siitä miten ihmiset voivat auttaa toisiaan tekemällä käsitöitä ja miten käsitöiden tekeminen yhdistää ihmisiä toisiinsa. Tähän teemaan palaamme 17.6.2021

Riina Laurila,

17.5.2021

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: