Mitä on resilienssi?

”Vastoinkäymisiltä ja vaikeilta ajoilta ei kukaan onnistu välttymään. Mitä parempi on resilienssimme, sitä mielekkäämmin ja terveempinä selviämme vaikeuksista”

                          -Soili Poijula

Luin Soili Poijulan kirjan: Resilienssi – muutosten kohtaamisen taito. Resilienssillä tarkoitetaan palautumista ja selviytymiskykyä. Kirja esittelee resilienssin rakentumista ja tarjoaa keinoja, joilla resilienssiä voi vahvistaa. Soili Poijulan mukaan vastoinkäymiset ovat opin paikka ja antavat meille mahdollisuuden viisastua.  

Minusta erityisen kiinnostavaa kirjassa oli kappale, jossa käsiteltiin henkistä kasvua. Sen mukaan stressiin ei tule suhtautua pelkästään negatiivisesti, vaan stressaavat tilanteet antavat mahdollisuuden myös henkiseen kasvuun.

Kirjan mukaan stressi yleensä heikentää hetkellisesti hyvinvointia, mutta pitkällä aikavälillä siitä voi seurata kasvua ja voimaantumisen kokemusta (Park ja Fenster 2004). Näin ollen henkinen kasvu voidaan nähdä stressin positiivisena seurauksena. Fysiikasta lainattu termit ”taipuisuus” ja ”mukautuvuus” sopivat myös kuvaamaan traumaperäistä kasvua. Kasvu ilmenee siten, että traumaattisissa kokemuksissa yksilöt muuttuvat ja nämä muutokset vahvistavat heidän selviytymiskykyään eli resilienssiään.

Stressiperäiseen kasvuun liittyy muuttunut käsitys itsestä, muuttunut suhde toisiin ja muuttunut filosofia (Calhoun ja Tedeshi 1998).

Kirjan mukaan stressi voi joko parantaa tai heikentää hyvinvointia. Keskeistä on se, minkä merkityksen ihminen antaa stressaaville kokemuksille. Henkinen kasvu on osa henkistä hyvinvointia. Stressaavan tapahtuman aiheuttama prosessointi voi olla ahdistavaa ajatustyötä, mutta onnistuessaan tämä työ tuottaa henkistä kasvua ja johtaa maailmankuvan muuttumiseen.

Soili Poijulan Resilienssi -kirja pitää sisällään paljon positiivista psykologiaa. Olen vahvasti samoilla linjoilla siitä, että pitkällä aikavälillä stressaavat kokemukset vahvistavat. ”Mikä ei tapa – vahvistaa”, on vanha sanonta, joka kuvaa samaa asiaa. Olen monesti ahdistuksessa hokenut tätä slogania menestyksekkäästi. Eli se on toiminut. Olen jaksanut paremmin, kun olen ajatellut, että kaikilla vastoinkäymisillä on jokin suurempi tarkoitus. Myös uskonnollinen ”järkiperäistäminen” toimii näin. Jos ajattelen, että vastoinkäymiset ovat osa Jumalan suurta suunnitelmaa, niin raskaan tilanteen läpikäyminen on ollut helpompaa.

Poijulan mukaan resilienssiä voi oppia. Mutta edellyttääkö positiivisen psykologian omaksuminen kykyä asioiden yhdistelemiseen tai tiettyjä valmiuksia? Olen vahvasti sitä mieltä, että kasvaminen viisaaksi edellyttää myös kykyä siihen. Jos lapsuudesta asti on kokenut paljon pahaa tai kotona opittu elämänasenne on erittäin negatiivinen, on stressitilanteista selviytyminen vaikeampaa.

Näkemykseni on, että positiivinen psykologia edellyttää positiivista elämänasennetta. Myös Poijula toteaa, että huumori ja kotikasvatus vaikuttavat resilienssin kehittymiseen. Jotta ihminen kykenee muuttamaan käsitystä itsestään ja muuttamaan myös elämänfilosofiaansa, pitää ihmisen myös olla mukautumiskykyinen. Negatiivisesti ajatteleva ihminen ei kykene kääntämään asioita positiiviseksi. Negatiivisesti ajatteleva ihminen hakee mieluummin syitä muista asioista kuin itsestään. Resilienssin kehittyminen edellyttää kykyä itsereflektioon.

Toisin sanoen: Muutosten kohtaamisen taito on myös peiliin katsomisen taito.

Riina Laurila

17.3.2021

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: